Köh köh, pärsk ja niisk = Hyvää joulua

"Perutaan joulu", oli ensimmäinen ajatukseni tänään, kun heräsin kurkku kuivana, nenä ja silmät vuotaen sekä korvat tukossa. Mitä iloa on mässyttää maailman ihanimpia suklaita, Fazerin sinistä, Juliaa ja Geishaa, jos ei edes maista niiden makua? Mitä järkeä on tehdä suussa sulavaa olutpaistia, jos se vain sulaa suuhun, muttei maistu suussa miltään?

Niin, mitä järkeä? Mitä iloa? Ei niin mitään.

Vai olisiko sittenkin?

Huomatkaa, etten maininnut mitään joulusiivoista! Ne osasin unohtaa sillä siunaamalla hetkellä, kun flunssa puski päälle. Tiedän toki, että huomenna en malta olla ottamatta imuria esille, mutta viimeistelen silti siivouksen siirtämällä kirkasvalolampun syrjään. Kynttilät valaisevat ja lämmittävät jouluani ihan tarpeeksi. Voin oikein hyvin viettää jouluni sohvan nurkassa viltin alla. Se on joulun rauhaa parhaimmillaan.

Uskon, että on järkevää olla ihan paikallaan ja nauttia rauhallisuudesta.

Tässähän herää ajatus, että elänkö niin kuin opetan. Noo, tämän flunssan perusteella en todellakaan. Voin silti yrittää väittää, että totta kai elän. Millä perusteella? Sillä, että osasin heti, kun flunssa pesi minut 6-0, panna asiat tärkeysjärjestykseen. Ai, miten niin? No, se siivous ei ole tekemättömien töiden listallani enää lainkaan. Listalta karsiutui myös tämänpäiväinen pikkujouluspinning. Listallani lukee siis enää: hautakynttilät, juusto, maito ja teatteriliput (netistä).

Moni on muistuttanut minua, että tunnollinen työntekijä sairastaa vain lomalla ja että yrittäjällä ei ole aikaa sairastaa kuin vapaalla. No, niin kai sitten. Tai sitten ei.

Flunssa nyt vain iski juuri tähän hetkeen, miksi sen pitäisi olla jokin opetus? Miksi pitäisi syyllistyä yhden flunssan takia? Ei kai se koskaan tule hyvään hetkeen? Onko flunssalle olemassa oikeaa aikaa?

Juuri nyt ajattelen, että aivan sama, mitä flunssan on tarkoitus minulle opettaa tai jättää opettamatta. En minä sitä opetusta kuitenkaan muista sitten, kun nokkani taas vuotaa.

Totuus on se, että olen sairas nyt. Jossittelu ei auta mitään. Nyt on näin. Huomenna voi olla paremmin tai huonommin, mutta mitä sitten? Nyt on näin. Näillä flunssillakin on tapana mennä ohi, samoin kuin huonolla tuulella.

Elämä on. Nyt. Tällaista. Tänään. Ja vaikka Suomessa ei vietetäkään kiitospäivää, olen kiitollinen. Kaikesta, tänäänkin.

Ylihuomenna tähän aikaan tulen joulusaunasta ja haistelen uunissa muhivaa olutpaistia, puen lämpimästi päälleni ja lähden viemään kynttilöitä rakkaitteni haudoille.

Rauhallista joulua kaikille, nauttikaa. Ensi vuonna tavataan.